"Sipillä on aikaa elokuuhun..."

</3

Kävin eilen pitkästä aikaa (3vk hui helkkari) Sipillä, ja heti omistaja alkuun aloitti sillä, että Sipin takavuohiset on oireilleet, että katso millanen on, jos ei pelaa niin ota Päre.. Noh, ukkeli oli jees, käveli hvin, ei turvotusta/lämpöä/mitään, joten otin sitten puomille hoidettavaksi, kun omistaja tuli paikalle, ja sanoi ylläolevan. Sipillä on aikaa elokuuhun... Puhuttiin asiasta ja kaikenlaista, mutta asia menee niin, että Sipi lähtee elokuussa lentämään lihapullaksi taivaaseen ärsyttämään enkeleitä. Syyt täysin järkevät, jalat välillä oireilee ja vaivoja usein, ylipainoakin kun on ja kivut aika mahdollisia. Ikää nyt on vain 15 vuotta, mutta Sipin kunnolla se on paljon. Toki voisi olla mahdollista hoitaa pallura kuntoon, mutta omistaja ei koe sitä järkeväksi, hintaa kun tulisi ja Sipi on oikeastaan "turha", sen työtä on seistä pihassa leikkaamassa nurmikkoa ja toimia minun ratsuna.

En vaan haluaisi, että Sipi lähtee. Varsinkin kun juuri eilen löytyi oikeasti meidän välinen luottamus, tietysti vasta silloin kun yhteiset päivät on päättymässä. Me laukattiin ekaa kertaa maastossa, ukko ei edes meinannut lähteä lapasesta tai pukittaa, luotti siihen, että vaikka vien sen pois kotoa vien sen myös takaisin. Itkin koko maastolenkin ajan niinkuin sen jälkeenkin. Istuin pitkään Sipin leveässä selässä lenkin jälkeen ja annoin sen syödä. Halasin läskiä kaulaa enkä halunnut päästää irti. Niinkuin ratsastaessanikin, aina välillä kuiskasin rakkaalle; Hieno Sipi, ihana ääliö.. Minun rakas kusipääni.

Sipin piti olla hevonen jolla vain ratsastan, ettei taas kävisi niin, että sattuu. Mutta ei auta, ei Sipiä voinut olla rakastamatta, sillä ei ole toista sen veroista. Silloin kun Julia kävi kuvaamassa meidän kisoja se vaan nauroi, että ei voi olla näin ääliötä hevosta joka on kuitenkin näin ihana. Sipi on ihanalihavaääliö..

Nyt murskaantui kaikki loppukesän, syksyn, talven ja ensi kevään haaveet ja suunnitelmat. Montako kertaa vielä jaksaa tätä, sitä ei tiedä. Haluaisin vaan jonkun rakkaan, joka ei koskaan lähtisi pois. Pelottaa, että mitä jos Paavokin lähtee, kun se lähtee joskus. Sipi oli niin minun hevonen, sain tehdä sen kanssa mitä huvitti ja milloin huvitti ja aina Sipi sai paremmalle tuulelle ja auttoi jaksamaan jokseenkin perseestä olleen kevään läpi. Nyt enää kuukausi, ja sen jälkeen Sipi ei enää ikinä ole halattavana ja yritä pukittaa minua alas selästä.

Ehkä epämääräinen vuodatus riittää nyt tältä erää, elokuuhun asti aion olla joka ikisen hetken minkä pystyn tuon läskin kanssa ja ottaa enemmän kuvia kuin mitä ikinä jaksan katsoa. Mutta kertaakaan en enää pakota Sipiä kentälle koska ei sen kiertäminen sitä kiinnosta.

ps. Vähäinen kirjoittelu johtui aiemmin töistä (ollut 2vk pois kotoa, niistä asioista toisen kerran lisää ja kuvia on miljardi), tästä eteenpäin taas kohta tulossa riparia ja huomenna keikka ja Helsinkiin ja kaikenlaista. Kyllä minä kirjoitan jahka kerkiän!)