Kun on Sipin lähdöstä asti käynyt vain pari kertaa viikossa tallilla on alkanut vähän pää hajoilla. Uusi vuokrahevonen on etsinnän alla, mutta ei helvetti kun voikin olla vaikeaa hommaa.

Yhtä lv:tä kävin Puuppolassa kokeilemassa jo toissaviikolla, mutta vaikka tamma oli todella mukava tapaus, en sitä vuokralle ottanut muutaman syyn takia, pääasiassa ratsastusmahdollisuudet eivät olleet ihan minua varten - työskentely olisi jäänyt pääasiassa minikentälle ilman estekalustoa (okei joo aina on tietysti risuämpäri esteet mutta joo..). Haluan hevosen, jonka kanssa voin tehdä monipuolisesti asioita! Vaikka toki haluaisin oman tason hevosen jonka kanssa opetella uutta, tärkeämpää on, että voin myös maastoilla kentällä pyörimisen lisäksi, varsinkin jos kenttä on ihan mini... Mieluiten kyllä myös hevosen joka olisi minulle sopiva, mutta 170 senttiä pitkänä niitä ei ihan aina ole tarjolla.

Yhden pv:n kokeilusta olen sopinut, mutta sen Jyväskylään muutto on hidastunut tarhassa jalkojen telomisen takia.. Hiukan ehkä pännii juu. Varmaan nyt muuttaa ensi viikonloppuna, mutta siitä en tiedä milloin on siinä kunnossa, että voisi oikeasti ratsastaa.

Olen kysellyt vähän joka suunnasta hevosta, mutta mistään ei löydy oikeastaan yhtäkään, ainakaan sellaisten kulkuyhteyksien päästä, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia päästä kulkemaan. Ja aivan liian usein vastaan tulee tämä, että vuokraajasta halutaan täysi-ikäistä. Millä takeella ihminen osaa hevosasiat paremmin kunhan vain täyttää 18 vuotta?

Minä vain haluaisin jostakin hevosen jonka kanssa viettää aikaa. Ilmaiseksi jos saisin hoitaa voisin hoitaa minkälaista vain, sinänsä olisi aivan mahtavaa saada pitää huolta vaikka jostain kilpahevosesta, niin ravurista kuin ratsusta, minulle ei kuitenkaan se ratsastaminen/ajaminen ole pääasia. Tai sitten olla tekemisissä joidenkin ongelmahevosten tai varsojen kanssa, päästä mukaan niiden elämään.. Mutta sitten taas jos maksan itseni kipeäksi hevosesta, haluan hevosen joka on rahan arvoinenkin, jonka kanssa voin monipuolisesti tehdä kaikkea. Raha ei nimittäin ainakaan minulla puussa kasva ja vaikka kuinka haluaisin sitä ei vain aina ihan hirveästi ole.

Olisi niin helppoa jos asuisin Petäjävedellä.. Niin kaukana se on, mutta kuitenkin niin lähellä. Jos asuisin siellä, voisin vaikka joka päivä käydä Teijalla, touhuta Bjarkin kanssa, siivota tallia niin paljon kuin sielu sietää. Taluttaa tunneilla, liikuttaa poneja, olla poniparatiisissa maailman ihanimpien karvakasojen (=issikoiden) seurassa. Ihania kavereita näkisi vähän väliä. Ja maailman ihanimman hevosen kanssa saisi viettää niin paljon aikaa kuin vain huvittaa, Bjarkin. Bjarki aina piristää. Tarvitsen Bjarkin tänne. Voisikohan saada kaupungilta luvan pitää ponia tuossa takapihalta alkavalla luonnonsuojelualueella.....