Eräänä outona päivänä juuri ennen kesälomaa yksi kaakki-ihminen päätti, että nyt perkele minä saan jonkun blogin aikaiseksi. Vaan minkä? Lopputuloksena tämä, talliorjan elämästä kertova, pääosin kaakkeiluun keskittyvä höpöttely.

Minulle hevoset ovat vähäteltynä kaikki kaikessa, en oikeasti osaisi olla ilmankaan. Kaikki tulevaisuuden haaveet ja unelmat liittyvät jotenkin noihin ihmeen otuksiin. Kaakkien lähellä olen pyörinyt öö... tuota. Tunneilla aloitin -05, sitä ennen tädin hepan ja muittenkin rapsuttelua ja pari puskailukertaa Matildaotuksella. Eli voisin sanoa, että yli 7 vuotta. Hitto, on siinä yli kolmasosa elämää =D

Nykyään talleilua on kouluaikana 2-6 päivänä viikossa. Alenpana lisää otuksista mitä tulee nähtyä, omaan kun ei ole rahaa itsellä ja porukoita ei pahemmin kaakinpito kiinnosta. Nyt kun kesäloma huomenna alkaa, olen suurimman osan kesästä 24/7 tallilla - töissä tai itse leirillä tai sitten muuten vain höntsäilemässä.

Mutta siis, minullahan noita kaakkikavereita riittää. Kerran viikossa (kesällä harvemmin, välillä kouluaikoina useammin, omistajan lomareissujen aikaan jne..) käyn vuokraamassa valkovenäjän vetohevosruunaa Baget:ia. Tutummin Paavo (/pape/pave/papetski/ukko/babe/bave......) on -93 syntynyt rautias nuoriherra, joka tykkää välillä leikkiä 5-vee villioria. Pape on kyllä kiltti, mutta osaa olla vähän hölmö pelkäämään asioita kun sille päälle sattuu ja kuumuu kyllä helposti mikäli siltä tuntuu (ainakin aina silloin kun näkee ravurin) - joskin välillä leikkii laiskiaista. Paavon kanssa on tullut touhuttua jo (whatta fuuuuck?) 3 vuotta ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua ja tutustuttu on huolella. Paavo on niin tuttu kuin olla voi, sen kanssa uskaltaa mitä vain. Pape on kunnon monitoimihepo, esteet, koulu, hiihtoratsastus ja eräjormailu sujuvat kaikki erittäin hyvin. Paljolti minä olen se Paavon maastokaveri joka lähtee ilman satulaa päästelemään pitkille lenkeille pitkin metsiä, mutta on sitä tullut väännettyä ja pompittuakin ja ainahan sitä maastossa vähän tulee testailtua, että mites ne avot tänään... Mutta Pavetski on vain yksinkertaisesti se paras kaikista :) Paavo asuu Killerin kilpatallilla talvella, näin kesäksi se taas lähti omistajan kotiin laitsalle.

Paavo 1.6 maastossa, minä selässä, kuvan cee Jenny.

Vuokrailen myös toista hevosta (tai siis tässä tapauksessa sotanorsua), suokkia nimeltä Siro Sipi. Sipi ei kyllä todellakaan ole siro jos siitä lähdetään vaan järjettömän läski vanha ääliö :D Siitä huolimatta Sipi on tosi symppis kaveri ja minun mielestäni aivan mahtava, vaikka onkin luonteeltaan kaikkea muuta kuin nöyrä ja mukava. Sipi on 15 vee ja aika pieni, veikkaisin, että abouttiarallaa sen 150. Leveä kuitenkin kuin elehvantti... Sipiä en ole ratsastanut kuin vasta tämän vuoden helmikuusta, mutta alkaa se tutuksi vähitellen tulla ja tässä ajassa on keretty jo paljon. Sipi on edistynyt sieltä tarhassaseisomistasolta yberjäykkyydestään ja liikkumattomuudestaan niin paljon, että HeB (KN special..) meni kisoissa prosentteina viidenkympin paremmalle puolelle! Maastossa on opittu myös ravaamaan ihan ilman järjetöntä repimistä ja mahaa on vähän jopa kadonnut. Sipi on minulle vähän semmoinen oma remontti jota edistää, käyn 1-3 kertaa viikossa.. Nyt kunhan toisen tytön kahden viikon vuokra-aika loppuu niin voitaisiin jatkaa takapään väistämisen harjoittelua - Sipille kaikki pitää vähän vääntää rautakangesta kun ukkeli on aina sitä mieltä, että perkele en varmasti tee mitä haluat.

Sipi kisapäivänä, rakennetta. Kyllä, se on läski, seiso itse tarhassa vuosi melkein ilman liikuntaa ja syö koko ajan... Loppukesän haaveena olisi kokeilla onnistuisiko Sipin vieminen kuukaudeksi toiselle tallille, jossa olen kuitenkin niin päästäisiin maastoilemaankin kunnolla ja harjoittelemaan asiaa nimeltä jalkojen nostaminen aka eteenpäin liikkuminen muuta kuin etanavauhtia.

Näiden kahden rakkaan vanhan papan lisäksi käyn välillä katsomassa muita palleroita, mm. Nukkis ja Eemeli, kaksi shettistä, lv. Mörkö (+Hippo+Eppu), sh Tuli-Ville jne tuttujen/puolituttujen/kaverien/kaverien kaverien hobusia.

Mutta nyt kesäaikaan pääosin talleilu siirtyy issikoiden pariin talli Furuvatniin (ent. Teijan Talli, käytän yleensä ilmausta Teijalla), jossa aloitin tunneilla silloin kauan sitten, nykyään käyn viikonloppuisin talliorj.. tyttönä ja tunneilla välillä, silloin kun niillä on tilaa. Nyt kesäksi tiedossa ekalla viikolla oma leiri, sitten kaksi viikkoa leiritöitä, heinäkuussa on myös viikon lomitus. Teijalla on paljon rakkaita poneja, Hrönn, Harpa, Baldur.. Kaikki hanipallurat ja ne jotka opettivat ja ratsastamaan ja muutenkin elämään ja toimimaan kaakkisten kanssa. Talliorjuuden ihanuuksia on heppojen liikuttelu aina silloin kun ne eivät ole tunneilla ja toki on mukavaa kun pääsee touhuamaan varsojenkin kanssa. Tämä talli on oikeasti se paikka mistä minä en haluaisi ikinä lähteä, Teija Mäkinen on mahtava opettaja ja omistamansa issikanpallurat aika hauskoja kavereita.

Jättilauma (yhdistyivät erittäin omatoimisesti läpi aidan...) viime talvena kovalla pakkasella. Haama, Tilperi, Spirre, Bjarki, Maukka, Jodis, Tinna, Tiipe, Baldur ja Harpa... Oli niitä joo tosi kiva ruokkia, ei oo sitä hommaa ikävä =D

Mutta tosiaan, siinä oli "vähän" esittelyä minun heppakavereista, joista kyllä riittäisi juttua vaikka tuhannen sivun täytteeksi. Jospa tämä merkintä jo alkaisi riittää kun olisi ehkä muutakin tekemistä tälle päivälle.

Hei, huomenna on kesäloma!!