Kesäloma on ohi ja vihdoin täytynee alkaa käydä miljoonia kuvia läpi. Vaikka melkein koko kesä menikin Petäjävedellä talleillessa niin aina välillä kävin kotona pesemässä pyykkiä (ja paskat, Sipin takia minä kaupunkiin tulin). Läskistä on tullut vähän vähemmän läski, ja edistystä on kesän mittaan tullut vaikka ei olla juuri muuta tehty kuin maastoiltu. Eilen minulla oli ihana ratsasteluhetki Sipin kanssa, siltä on otettu kengät pois joten muualla kuin pellolla ei enää voi ratsastaa, niinpä mentiin pellolla ja ihanaa oli. Ravattiin ja laukattiin kotiinpäin ilman minkäännäköisiä ryöstöyrityksiä, ja hei, läskiääliö meni ensimmäiset askelensa pohkeenväistöä! Hiukan lagaillen, mutta selvästi väisti sekä etu-, että takapäällään. Hiieno Sipi, voi sitä olla papasta ylpeä kun oppi alkaa vihdoinkin soljua paksun kallon läpi <3 :D
Kauheasti en Sipin luona ole kameraa kantanut, mopoillessa kun sitä on vähän ärsyttävä kuljettaa, mutta Julia oli yhden kerran mukana ja pari kertaa olen jaksanut sen itsekin mukaan ottaa niin on sentään jokunen (tuhatta) kuva(a). Mutta tässä nyt jonkunnäköistä parhaimmistoa & turhaa selitystä;
Vasemmalla Sipi (leipää näkyvissä ni johan ne korvat herää ja katse kirkastuu :D) ja oikealla Sipin rakas kaveri, Vara-Päre. Suokki kuten Sipikin ja VALTAVA tankki. Superkiltti ja ihana, aivan toista maata kuin minun ihana ääliörakkaani.
Ääliöstä puheenollen, Sipi päätti, että minähän en mitään suitsia päähäni ota ja otti hatkat. Tilanne aiheutti pahaa hajoilua varsinkin kuvaajassa (Julia). Nätisti antoi kuitenkin kiinni, ei edes yrittänyt lähteä karkuun. Se on se Sipi
Nykyään meidän maastoilu on oikeasti tosi mukavaa, ukkeli ei enää pelkää tyhmyyksiä ja kävelee ihan löysin ohjin nätisti kotiinkin päin. Eipä sitä enää muuta haluakaan Sipin kanssa tehdä, kenttää se on kiertänyt varmasti jo ihan tarpeeksi elämänsä aikana. Vieläpä kun kesän ollut niin nättiä, hormatkin noin nättejä ja melkein aina kun tallilla ollut on aurinko paistanut. Ei sillä etten pitäisi sateesta, rakastan sitäkin, itseasiassa paljon enemmän kuin hellettä. Täydellinen sää on sellainen kuin eilen oli - kylmää, mutta aurinko paistaa.
Hei me laukataan
Maastoilu on ihan yleisestikin lisännyt Sipin eteenpäinpyrkimystä, kentällä voi mennä ilman jatkuvaa käskemistä että LIIIKUUU SAATANA GAAAAH niinkuin joskus ennen :D Ukkeli on helpompi taivutellakin nykyään kun venytellään joka liikuntakerran ennen ja jälkeen ja kyljet ei enää ole niin jumissa - tosin vaikka enää ei kroppa ota vastaan niin meili kyllä, ei ihan aina kiinnostaisi tehdä niinkuin sieltä selästä sanotaan...
Laukka tosiaan sujuu kentälläkin paremmin. Kuvista muuten varmaan huomaatte, että menen oikeastaan vain ilman satulaa, syynä se, etten keksi mitään hyvää syytä laittaa satulaa Sipin selkään. Ukkeli tykkää itse mennä mieluummin ilman, ja sillä on niin tasaiset (..matalat) liikkeet, että istumisessa ei ole mitään ongelmaa. Sipin selkä on vieläpä niin leveä ja pehmeä, että se on täydellinen ja tukeva istua ilman satulaa. Niin mukava istua, että en todellakaan halua laittaa satulaa.
Tämä on Sipin paras puoli. On sitä karsinassakin tullut monta kertaa lojuttua Sipin selässä pitkiäkin aikoja, ja ukkeli ei välitä mitään vaan mättää vaan heinää turpaansa minkä ehtii ja touhuilee omiaan
Koulu on alkanut minullakin ja se vie aikaa ah niin perkeleesti, mutta kyllä minä koitan muistaa, ehtiä ja jaksaa kirjoitella tännekin. Kuvia on vielä kesältä tulossa erittäin reilusti, koska niitä on paljon koneellakin ja monta hyvää kuvaa, pakkokin olla kun niitä on suunnilleen vähintäänkin 10 000! Vähempikin olisi ehkä voinut riittää? =D Koittakaa jaksaa koulujanne/töitänne/nauttikaa lomasta ja viettäkää kaikki aika tallilla!
Kommentit