Ensinnäkin, RIP Wili Papiska </3 Maailman paras vanha pappa. Papiska lähti paremmille laitumille hampaiden huonon kunnon vuoksi 26 vuoden iässä, syömisestä ei oikein tullut enää mitään. Papiskaa jäi kaipaamaan koko tallin väki ja varmasti kaikki muutkin, kukaan ei voi olla rakastamatta maailman täydellisintä ponia, joka onneksi sai elää täydellisen pienen ponin elämän. Talli ei enää ole sama ilman Papiskaa, mutta pappa jätti jälkeensä pelkästään hyviä muistoja.

Vasemmalla Papiska -11, oikealla minä ja Papiska -05

 

Sitten vähän iloisempaa asiaa? Olen huomenna ja sunnuntaina menossa taas Teijalle, ja mikä parasta, touhuamaan Bjarkin kanssa. Bjarki on 1 vee herrasmiesori, ja minulle adoptiovauva/vaihtoehtoispoikaystävä :D Ihanampaa hevosta en ole koskaan tavannut, Bjarki saa minut aina hyvälle tuulelle. Bjarki on todella itsenäinen, kiltti, oppivainen, rehellinen ja nöyrä. Täydellinen varsa jonka kanssa työskennellä. Olen koko kesän touhunnut orin kanssa ja nykyään on miettimistä, että mitä minä sen kanssa teen ettei tulisi tylsää kun jätkä ei välitä mistään mitään - voin tehdä mitä vaan ja Bjarki ei välitä yhtään...

Bjarki ja minä tässä kuussa. Valjaita on pidetty kokonaisuudessaankin päällä, samoin kuin kevyttä rungotonta satulaa ja suitsia ilman kuolaimia. Hieno poika <3

Lenkkeily Bjarkin kanssa on superkivaa, joskin uusia reittejä pitäisi orin mielestä joka kerta kiertää, missä on kerran käyty on jo ihan tylsää... Pääasiassa liikuskellaan käynnissä, välillä pikku ravipätkiä, jätkä osaa ravi-käskyn jo vallan mainiosti.

Bjarki on ihana haliponi ja tosiaan ihmisten seurassa täysin herrasmies, mutta muiden hevosten kanssa jokseenkin riiviö. Bjarki tykkää härnätä kaikkia ja ihan koko ajan...

Bjarkin lisäksi toinen B jota on jo ikävä ollut kun ei ole pariin viikkoon nähnyt on Baldur. Baldurkin on issikka, 8 vee ruuna ja nöyrempää ratsua en ole kokeillut. Jarrut on aina paikalla, vaikka Baldur onkin aina reipas. Baldurilla olisi tarkoitus osallistua ensi kuussa Petäjäveden Ratsastajien seuranmestaruuksiin, niin esteisiin kuin kouluunkin. Viime kevään kisoissa hyppäsin Baldurilla, tuli yksi kielto ja yksi pudotus, mistä olin erittäin tyytyväinen harjoituskertoihin ja Baldurin silloiseen hyppytaitoon nähden. Nyt kesällä olen ratsastanut Baldurilla paljon, lomituksen aikana joka päivä ja tuntuu, että meidän yhteistyö on oikeasti alkanut toimia.

Baldur vaan on ihana <3

Hyppääminen sujuu miljardisti paremmin ilman satulaa Baldurilta, on menty jopa 70cm! Töltti myös, mutta siinä ollaan kumpikin kyllä kehityttykin älyttömästi kesän kuluessa. Baldurilla on kiva mennä missä vaan ja mitä vaan, tosin maastoilu on ehkä parasta - Baldur kun tykkää mennä lujaa. Ja pääsenkin kovaa kokoonsa verrattuna!

Nyt täytyy ruveta tekemään jotain järkevääkin, mutta viettäkää otukset mukava viikonloppu mitä sitten teettekään - tietysti suosittelen talleilua.